- Moi! Kuka olet?

Sanna Väätänen, kirjoitushetkellä 41-vuotias. Työskentelen taiteen ja pelien parissa. Olen ollut peli- ja ohjelmistoalalla vuodesta 1998. Taidetta olen tehnyt aina. Olen käynyt Savonlinnan taidelukion sekä aikuisena opiskellut myös sarjakuvaa ja valokuvausta.


- Mitä odotuksia sinulla on ollut animaatiolinjalla opiskelun suhteen, ja onko opiskelu vastannut odotuksiasi?

Lähdin mukaan aika intuitiivisesti ja tietämättömänä siitä, mitä vuosi tulee pitämään sisällään. Eipä sitä paljon ehtinyt miettiä mitään, kun lopullinen päätös linjalle tulosta syntyi äkkiä. Sitten olikin enää kuukausi aikaa pakata tavarat ja järjestää muutto 600 kilometrin päähän. Se oli ihan hullua!

Animaatio oli kuitenkin aina kiinnostanut minua, joten ei tämä valinta aivan satunnainen ollut. Pelialalla animaatio liittyy kaikkeen, joten sen kautta olin tutustunut animaation tekemiseen ja käyttötapoihin peleissä. Se on kuitenkin monesti aika tekninen näkökulma animaatioon. Halusin tietää enemmän ilmaisusta sekä oppia, miten animaatiota tehdään ihan animaationa.

Animaatiolinja vastasi odotuksiani ja myös ylitti ne monella tavalla. Tykkäsin siitä, että se oli yleinen animaatiokoulutus, jossa perehdyttiin animaatioon mahdollisimman puhtaana. Myös erityisesti arvostin sitä, että opiskelun painotus oli taiteellinen ja omaa ilmaisua vahvistava. Useimmat harjoitukset ja lopputyöanimaation sai tietenkin tehdä itse valitsemallaan tyylillä, joten omista mieltymyksistä ei joutunut luopumaan.


- Onko jokin erityinen asia jäänyt mieleen opiskelusta tai opiskeluajasta?

Koska olen jo "vähän vanhempi" ja ikään kuin toisella kierroksella elämässä ja uranvalinnassa, olen tietenkin hieman eri asemassa kuin 20-vuotias ensimmäistä opiskelupaikkaa hakeva opiskelija.

Itse animaatiokoulutus oli tietenkin tosi antoisaa. Koska en tavoitellut pääsyä mihinkään seuraavaan kouluun, pystyin keskittymään opiskeluun puhtaammin oman sisäisen taiteilijuuden tutkimiseen ja kehittämiseen.

Meillä oli animaatiolinjalla vuoden mittaan paljon puhetta taiteilijuudesta ja itsenäisyydestä.

Kaikki osuivat tauluun!

- Olet ollut pelialalla töissä, miten Muurlan opiston animaatiolinjan koulutus mielestäsi soveltuu pelialalla työskentelyyn tai lisäkouluttautumiseen?

Todella hyvin. Animaatiokoulutus Muurlassa on ollut avartava monella tavalla, vaikka pelien tekeminen onkin minulle ennestään tuttua jo pitkältä ajalta. Pelialalla on paljon luovuutta ja teknistä taitoa, mutta monesti omaperäisyys on hieman kadoksissa.

Opetus animaatiolinjalla sisälsi tietenkin paljon animaation peruslainalaisuuksia. Opettelimme animoimaan kävelyä, hännänheilutusta, mäenlaskua ja monta muuta perusliikettä. Vahva painotus olikin liikkeen ilmaisemisessa. Sitä tutkittiin hyvin monelta eri kantilta. Sitä pohdittiin paljon, miten ilmaista liikkeellä, tai sen puutteella, se, mitä haluamme. Miten välittää tunnetiloja ja miten välittää animaation viesti katsojalle.

Elokuvakerronta on toinen iso osa-alue, jota opiskelimme paljon vuoden mittaan. Sitä harjoiteltiin erilaisten tehtävien kautta sekä ihan katsomalla elokuvia. Se on mielestäni liikeilmaisun rinnalla toinen tosi tärkeä ja arvokas alue, josta myös pelien tekemisessä on hyötyä. Elokuvakerronta opettaa mm. ymmärtämään katsojalle näytettävien asioiden ajoitusta ja tilojen käyttöä, sekä sitä, miten niillä voidaan ilmaista tunnelmia ja luoda vaikutelmia.

Uskon, että pelialalla tästä on todella paljon hyötyä. Peleissä animaatio on tärkeässä osassa. Mielestäni ei riitä, että pelkästään teknisesti saa saada nätin näköisen pelihahmon liikkumaan ruudulla. Kun osaa animaation keinoin ilmaista hahmon luonnetta ja tunteita, on jo pitkällä. Siihen tämä koulutus antaa paljon eväitä.

Suosituissa peleissä pelimaailma imaisee pelaajan mukaansa tavalla tai toisella. On ollut kiinnostavaa huomata, miten paljon animaation kautta on mahdollista vaikuttaa siihen, miten katsoja tai pelaaja kokee näkemänsä. Oleellista ei ole, että animaatio on Disney-tyylistä "täydellistä" ja kiillotettua, vaan yksikertainen viivapiirroksena tehty animaatio voi välittää vahvoja tunteita.


- Mikä oli oudoin koulutehtävä?

Aika outo oli tehtävä, jossa keksittiin itse omia sananlaskuja. Sananlaskut tehtiin kahdessa osassa. Yksi aloitti ja toinen keksi lopun tietyillä säännöillä. Lopuksi piirrettiin sananlaskuista kuvat. Tässä yksi, johon keksin toisen osan ja piirsin siitä kuvan.



- Mikä on ollut parasta Muurlassa?

Tekisi mieli vastata, että kaikki. Mutta tarkennetaan vähän.

Opetus on ollut rentoa ja luontevaa. Se on ollut koko vuoden mukavaa. Tunneille on ollut (melkein) aina kiva mennä. Meillä oli pieni, mutta tiivis porukka, joiden kanssa oli tosi hauskaa opiskella! Uskon, että myös opittiin paljon toisiltamme.

Kuitenkin itselleni kaikkein parasta ovat olleet koulun jälkeiset maalaussessiot ja muu yhdessäolo hyvien tyyppien kanssa. Usein päästiin tosi kiinnostaviin ja aivan älyttömiin puheenaiheisiin...